Ei niin vakava itsenäisyysjuhla

Venla Impola 8B

Pyhäjoen Saaren koululla vietettiin perjantaina 5. joulukuuta itsenäisyysjuhlaa. Juhlassa oli monenlaista ohjelmaa. Abiturientti Eemeli Anttila viihdytti yleisöä hauskalla puheellaan suomalaisten tyhmyydestä, ja valinnaismusiikin ryhmä esitti kaunista laulua ja soittoa. Veteraanien edustaja kävi lukemassa vapauden viestin, ja sen otti vastaan 
abiturientti Janne Keskitalo.

Myös Riikan yläkoulun kuoro esitti aiheeseen liittyvää musiikkia. Ilmaisutaidon ryhmä esitti huikean näytelmän Suomen itsenäistymiseen liittyen. Näytelmässä esiintyi muun muassa Pyry Viirret ja Inka Pisilä, jotka esittivät maatalon isäntää ja emäntää. Näytelmä oli todella mielenkiintoinen ja hauska, ja se saikin raikuvat aplodit.

Kokonaisuudessaan juhla onnistui todella hyvin.Tunnelma juhlassa oli rento ja ainakin minulla oli hauskaa. Yleisönkään ei tarvinnut istua aivan hiljaa, sillä ainakin ilmaisutaidon näytelmä aiheutti naurua. Lopuksi laulettiin yhdessä Suomen kansallislaulu Maamme.

Rock-kukkoilua Poika Mancinin tyyliin

Miia Pietilä 8C

Perjantaina 4.10. Saaren yläkoulun ilmaisutaidon ja valinnaismusiikin ryhmät kävivät Oulun kaupunginteatterissa katsomassa Kauko Röyhkän samannimiseen kirjaan perustuvan Poika Mancini -näytelmän. Näytelmän on ohjannut Janne Kuusitie, joka on oululainen teatteriohjaaja. Pääosaa taidokkaasti näyttelee Mikael Saari, joka minusta näytteli osansa erittäin hyvin ja osasi eläytyä loistokkaasti. Hän oli minusta juuri sopiva pääosaan ja toi tiettyä särmää mukaan. Näytelmässä on myös hyviä sivuhenkilöitä, heistä esimerkkinä mainitsen ainakin “oululais-blondia” näyttelevän Lotta Vaattovaaran ja uskonnollisen Heta Keskinarkauksen. Myös kaikki muut näyttelijät osasivat roolinsa todella hyvin ja tekivät kaikki liikkeet oikeaan aikaan. Myös Miss Farkku-Suomesta tuttu Välde ja muut yhteiset henkilöt tuovat lisää mielenkiintoa esitykseen. Näytelmästä kuitenkin vie suuren osan Röyhkän musiikki, mikä ei ole minusta ollenkaan huono asia, sillä kaikki esitetyt kappaleet olivat todella hyviä, taidokkaasti soitettuja ja sopivat tilanteisiin loistavasti. Musiikin sovituksesta ja bändistä vastaa Tommi Saha. Kappaleet toivat esitykselle huikean alun ja lopun, nostattivat ihan kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa.

Bändi / keskellä istuu Poika Mancini

Poika Mancini tuo minusta  Suomen rockhistoriaa ja 1980-lukua hyvin esille. Nimihenkilö tulee etelästä hämmentämään rock-elämää soittaen kitaraa, olemalla erilainen ja hurmaten tyttöjä. Mancini haluaa tähdeksi, olla niin kuin John Lennon ja sitä hän tuleekin olemaan. Poika Mancini oli minusta hienosti tehty esitys ja suunnattu kaikille ihmisille, joilla on vain kiinnostusta teatteriin lähteä sitä katsomaan. Minä pidin esityksestä hyvin paljon ja siinä oli tiettyä hohdokkuutta kaikkien kappaleiden ja Miss Farkku-Suomen Välden ja monen muun asian myötä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!