Oona Pisilä 8A
Oulun kaupunginteatterin kantaesitys Laulu koti-ikävästä perustuu samannimiseen palkittuun dokumenttielokuvaan, jonka on ohjannut Mika Ronkainen. Näytelmä oli mielenkiintoinen kokemus erilaisine musiikkiesityksineen.
Tositapahtumiin perustuneen esityksen teema on ruotsinsuomalaisuus, sekä toisen päähenkilön Kai Latvalehdon identiteettikriisi, joka oli ikään kuin lauennut Kain oman pojan Oivan syntymästä. Keskeinen osa näytelmää on myös Kain ja hänen isänsä Taunon isä-poikasuhde, joka syvenee heidän matkansa aikana Oulusta Göteborgiin ja takaisin. Pientä erilaisuutta näytelmään tuo se, että yksi roolihenkilö on Mika Ronkainen, joka kuvasi dokumenttielokuvaa. Matkan aikana Kai ja Tauno muistelevat vanhoja Ruotsin aikoja ja tapaavat vanhoja kavereitaan, kuten Maukan ja Kain kaksi lapsuudenystävää.
Näytelmän roolivalinnat olivat hyvin onnistuneet, koska kaikki näyttelijät sopivat omiin rooleihinsa ja tekivät esityksestä mielenkiintoisemman. Kain ja Taunon keskustelut autossa kävivät välillä vähän pitkäveteiseksi, mutta aiheeseen liittyvät musiikkiesitykset olivat mukavia piristyksiä keskusteluiden välissä.
Vaikka näytelmässä oli paljon keskustelua samoista aihepiireistä, lavasteita ja rekvisiittaa käytettiin hyväksi, ja kohtaukset olivat näin monipuolisempia. Valaistuksella saatiin luotua hienoa tunnelmaa eri kohtausten ympärille, ja vaikka lavalla saattoi olla monia eri henkilöitä yhtä aikaa, oli helppo pysyä mukana, kuka puhuu ja missäkin, kun valospotit oli kohdistettu puhuviin henkilöihin.
Näytelmän aihe ei ollut itselleni erityisen mielenkiintoinen, mutta näyttelijäsuoritukset ja musiikki jäivät positiivisesti mieleen. Katsomossa näkyi paljon iäkkäämpiä ihmisiä, joille aihe oli varmasti tärkeä. Toisaalta oli mukava olla katsomassa juuri tuollaista aihetta koskevaa näytelmää, kun asiat näki vähän erilaisesta näkökulmasta. Kokonaisuudessaan esitys oli hyvin toteutettu, monipuolinen esitys, jota oli mukava seurata.
