Matka tuntemattomaan

Milja Raitanen 8a, 21.3.2016

Sotalapset on dokumenttielokuva vuodelta 2003. Sen on

käsikirjoittanut ja ohjannut  Erja Dammert.
Elokuvassa entiset sotalapset Sirkka Artman, Riitta Grundel-Koskinen, Jorma Hauru, Irmeli Heimo, Marja Kinos, Pentti Käppi sekä Jouko Lehtonen muistelevat kokemuksiaan sota-ajalta. Elokuvan tarkoituksena on tuoda esille lapsen näkökulmaa sotalapseksi joutumisesta.

Päähenkilöt kertovat lähtemisen vaikeudesta, jännittävästä junamatkasta Ruotsiin, uudesta perheestä, vieraaseen kieleen ja kulttuuriin sopeutumisesta ja lopulta paluusta kotiin. Elokuva ei ole pelkkä historiallinen kuvaus, vaan siinä tuodaan esille myös lasten tunteet ja ajatukset. Päähenkilöt kertovat tarinansa omin sanoin ja heidän käyttämänsä kieli on hyvin selkeää ja asiallista. Mustavalkoiset kuvat ja videot avaavat miljöötä ja tapahtunutta katsojalle.  

Elokuva on mielestäni tehty oikein hyvin. Entisten sotalasten kertomusten ja kuvamateriaalin vuorottelu antaa laajan kokonaiskuvan tapahtuneesta. Vaikka sotalapset ovat ehtineet jo eläkeikään, kertomuksissa heidät voi edelleen kuvitella niiksi pieniksi, pelokkaiksi lapsiksi, jotka olivat vailla tietoa tulevasta matkalla kohti tuntematonta. Mielestäni elokuva on hyvin vakuuttava, sillä ihmiset kertovat tapahtuneesta omien kokemustensa pohjalta. Elokuva avaa toista maailmansotaa hyvin eri näkökulmasta kuin aikaisemmat katsomani. On hyvä huomata, miten maailmansota näkyi Suomessa, vieläpä lapsilla. Ennen tätä elokuvaa käsitykseni toisesta maailmansodasta keskittyi Saksaan ja holokaustiin. Huonona puolena elokuvasta mainitsisin sen, että se on osittain hieman pitkäveteinen.

Suosittelen elokuvaa niille, jotka ovat kiinnostuneita talvi- ja jatkosodan tapahtumista. Elokuvan katsominen auttaa ymmärtämään sotalapsiksi joutuneita ja muistuttaa meitä siitä, kuinka hyvin asiat meillä ovat.

Kalevalanpäivän uutisia

Väinämöisen tuleva vaimo tehnyt itsemurhan!

Elina Mattila 7A

“Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla.”  

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöisen tuleva vaimo teki itsemurhan, koska ei olisi tahtonut naida Väinämöistä. Perhe on murheen murtama.

Aino hukuttautui kolmen päivän matkan päässä kotoa olevaan mereen. Ruumista ei ole löydetty. Suruviestin on tuonut jänis pitkäkorva, vääräsääri.

Tapahtuman tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta arvaus on kaksi - kolme päivää sitten. Ainon äiti muistaa tyttärensä viimeiset sanat ulkoa: “Parempi minun olisi ollut syntymättä, kasvamatta! Miksi minut on luvattu ikälopulle? Tämäkö on kohtaloni? Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla!” Tämän jälkeen tyttö oli lähtenyt, eikä enää tullut takaisin.

Aino oli oli luultavasti ollut niin epätoivoinen tilanteeseen, että päätyi itsemurhaan. Ainon veli Joukahainen tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, koska oli luvannut rakkaan siskonsa Väinämöisen puolisoksi.

HS 22.3.15 

Sampo varastettiin Pohjolasta

Milja Raitanen 7A                                                                                                                             

Pohjolan ihmekone sammosta käytiin hurja taistelu maanantaina 21.3.2015. Kalevalaiset yrittivät varastaa sammon itselleen tajuttuaan sammon merkittävyyden. Sampo tuhoutui siitä käytyjen taistelujen seurauksena.

Sammon tarina alkoi, kun Pohjolan emäntä Louhi käski Väinämöisen hankkia heille rikkauksia tuottavan sammon. Väinämöinen oli Pohjolassa vankina ja hänen oli vapautuakseen pakko suostua Louhin pyyntöön. Väinämöinen pyysi taitavaa seppä Ilmarista takomaan sammon, ihmekoneen, joka tuottaisi viljaa, suolaa ja rahaa. Ilmarinen takoi sammon ja pian ihmekone valmisti rikkauksia Pohjolaan.
Kalevalaiset halusivat sammon itselleen, sillä se tuotti rikkauksia omistajalleen. Kalevalaiset hyökkäsivät Pohjolaan ja yrittivät varastaa sammon itselleen hurjan meritaistelun aikana. Kumpikaan osapuolista ei ollut valmis antamaan periksi taistelussa. Lopulta sampo tuhoutui tuhansiksi pirstaleiksi ja huuhtoutui mereen.

Seikkailu paahtavassa Texasissa

Milja Raitanen 7A

Katsoin elokuvan nimeltä Holes vuodelta 2003. Sen on käsikirjoittanut Andrew Davis. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Sigourney Weaver, Jon Voight, Patricia Arquette ja Tim Blake. Elokuvan päähenkilöä tähdittää Shia LaBeouf. Elokuva perustuu vuonna 1998 ilmestyneeseen kirjaan nimeltä Paahde. Elokuvan keskeisimmät hahmot ovat Stanley Yelnats ja Hector Zeroni. Muita keskeisiä hahmoja ovat muut D-ryhmäläiset, Arvoisa ja Valvoja. Tapahtuma-aika on nykyisyys ja tapahtumapaikka on Greenjärven leiri.

Elokuvassa Stanley joutuu syyttömänä Greenjärven pahojen poikien leirille. Siellä leiriläiset kaivavat kuoppia ja elävät niukalla ravinnolla. Loppupuolella Stanleyn ystävä Zero karkaa ja Stanley lähtee perään. He ovat kuolla mutta selviävät lopulta Jumalan peukalolle. He palaavat vielä leirille, kaivavat kuopan ja löytävät aarteen.

Elokuvan takaumat on tehty hyvin. Muita elokuvan hyviä puolia ovat muun muassa seuraavat: Elokuva alkaa mukaansatempaavasti, juoni on mielenkiintoinen, näyttelijät näyttelevät hyvin, elokuvassa on sopivasti jännitystä ja elokuva loppuu onnellisesti. Elokuvan huonoina puolina mainitsisin, että elokuva on pitkä, elokuva on hieman erilainen kuin kirja ja elokuva saattaa masentaa pieniä katsojia. Lisäksi mielestäni Holes oli hieman pitkäveteinen. Pidin kuitenkin elokuvasta!

Näyttelijät näyttelivät mielestäni hyvin uskottavasti. He hoitivat työnsä loistavasti. Elokuvan juoni etenee johdonmukaisesti. Vaikka elokuvassa on paljon takaumia, elokuvaa on helppo ymmärtää. Esimerkiksi kohta, jossa keltatäplälisko tappoi Suukko-Kate Barlown, tuntui todelliselta.

Elokuva on hyvä muihin samantyyppisiin elokuviin verrattuna. En yleensä pidä tällaisista elokuvista, mutta Holes oli hyvä. Elokuva oli parempi kuin kirja, mikä on harvinaista. Tavallisesti pidän enemmän kirjoista. Elokuvan musiikki ja kuvaaminen olivat onnistuneet hyvin. Myös näyttelijöiden puvustus antoi oikeanlaisen vaikutelman. Äänitehosteet olisivat voineet olla paremmat.

Elokuva on tarkoitettu perheille eli kaikenikäisille. Holesin opetus on se, että kaikki kääntyy vielä hyvin päin. Elokuva tempaa mukaansa, ainakin osittain. Elokuva antaa maailmasta alussa aika synkän kuvan. Kokonaisuudessaan pidin kuitenkin elokuvasta paljon. Kannattaa katsoa!

Operaatio Ruutin hyväntekeväisyyskonserttissa laulu raikui

Milja Kaurala ja Jenny Tiikkaja 8C

Kuvat Milja Raitanen 7A

Sunnuntaina 5.10. Pyhäjoen kirkossa kuuli kaunista musiikkia, sillä siellä järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti. Tapahtumaan oli vapaapääsy, mutta käsiohjelma maksoi 10 euroa. Se oli osa Pyhäjoen seurakunnan musiikkiviikkoa. Tuotto meni Operaatio Ruutille, joka avustaa intialaisia lapsia koulunkäynnissä. Tuotolla 50 lasta Intiassa pääsee vuodeksi kouluun.

Konsertissa oli monipuolinen ohjelmisto. Esiintymässä oli kirkkokuoro, Soliseva, Aavistus, Muistihäiriö, Vanhat harput, Saaren koulun kuorot, Saana Kastelli, Huong Rahlan-Kallio ja perhe Krank.

Juontajina olivat Aaro Leipälä ja Heli Kittilä.  He lukivat karuja kirjeitä, joita lapset Intiasta olivat lähettäneet. Päällään heillä oli hienot intialaiset puvut. Myös kuorolaisilla oli omat kuoropuvut.

Saaren yläkoulun kuorolaisia

Saaren alakoulun kuorolaisia johtajansa Kaisa Tornbergin kanssa