Kiitolliset jäähyväiset

Hilja Rautio 8A

“Sillä näytelmähän on ylivertainen, ja roolisikin aivan ainutkertainen. Elämän estradilla.” Sunnuntaina 26.4. kajahti lukion auditoriossa kuoronjohtaja Jukka Partasen jäähyväiskonsertti Soliseva virtaa ja soi. 12:sta Jukan itse säveltämästä ja sanoittamasta kappaleesta ja muutamasta muusta kauniista sävellyksestä koottu konsertti keräsi salin tupaten täyteen Jukan työtä rakastavia kuulijoita.

Veteraanitenori Antero Tiirinki muisteli lyhyesti:

- Solisevan historia ulottuu aina 1970-luvulle saakka. Silloin kuoro toimi Pirttikoskella ja se tunnettiinkin silloin Pirttikosken sekakuorona. Myöhemmin kuoro siirtyi kirkonkylälle ja nimi vaihtui Pyhäjoen sekakuoroksi. Musiikin lehtori Jukka Partanen astui kuvioihin vuonna 1991 ja on siitä asti johtanut kuoroa omaperäisellä ja reippaalla otteellaan.

“Ja tunnelma on mitä fantastisin; koko kuoro on Jukasta sekaisin”, Soliseva lauloi kiitoslaulussaan.  24 vuoden työ ei ole mennyt hukkaan, sen kuuli jokainen.

Tapahtuman tunnekirjo oli laaja. Välillä hauskat ja vahvaa pyhäjokisuutta huokuvat kappaleet - kuten Virtaa, virtaa -näytelmän sävellykset -  saivat yleisön taputtamaan rytmissä ja nauramaan osuville sanoituksille. Vastapainoksi herkisteltiin kauniille ja muistoja herättäville sävelille. Puhuttelevimpia kappaleita olivat varmaankin Peiliin piirretty sekä Penkkatie, jonka solisteina kuultiin Lea ja Juhani Koskelaa sekä Tarja ja Jari Ruotsalaista. Tunnelmaa syvensi myös Olli Lajusen upea säestys.  Konsertissa aisti haikeuden ja monet kappaleet kertoivatkin lähdöstä. Tilaisuuden aikana kuultiin myös Mari Helaakosken pohdiskelevia juontoja ihmisyydestä. Haikealta tuntuva konsertin loppu sai onneksi hauskan kevennyksen, kun Lea Koskela oli sanoittanut Jukalle ja Pirkolle oman laulun, Saku Sammakon melodiaan tietenkin! “Näki kuorossa Pirkon pikkuisen, suli sydämet yhteen laulellen.”

Vaikka director musices -arvonimen saanut Jukka Partanen lopettaakin kuoron johtamisen, ei hän ole jättämässä kuoroa kokonaan. Laulajakaarti vaan lisääntyy yhdellä jäsenellä. Kuoron tulevaisuus on vielä auki, ja uutta johtajaa haetaan parhaillaan. Se ei kuitenkaan itseään perheenä pitävää Solisevaa lannista. Kunhan uusi johtaja löytyy, kuoro on valmis jatkamaan taas hyvällä yhteishengellä ja huumorilla. Solisevahan virtaa ja soi!

Eläkepäiviään vireästi viettävä director musices Jukka Partanen on Pyhäjoen lukion ja Saaren koulun
  entinen musiikin lehtori.

Kalevalanpäivän uutisia

Väinämöisen tuleva vaimo tehnyt itsemurhan!

Elina Mattila 7A

“Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla.”  

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Väinämöisen tuleva vaimo teki itsemurhan, koska ei olisi tahtonut naida Väinämöistä. Perhe on murheen murtama.

Aino hukuttautui kolmen päivän matkan päässä kotoa olevaan mereen. Ruumista ei ole löydetty. Suruviestin on tuonut jänis pitkäkorva, vääräsääri.

Tapahtuman tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta arvaus on kaksi - kolme päivää sitten. Ainon äiti muistaa tyttärensä viimeiset sanat ulkoa: “Parempi minun olisi ollut syntymättä, kasvamatta! Miksi minut on luvattu ikälopulle? Tämäkö on kohtaloni? Parempi minun olisi olla meressä ja asua siikasten siskona aaltojen alla!” Tämän jälkeen tyttö oli lähtenyt, eikä enää tullut takaisin.

Aino oli oli luultavasti ollut niin epätoivoinen tilanteeseen, että päätyi itsemurhaan. Ainon veli Joukahainen tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, koska oli luvannut rakkaan siskonsa Väinämöisen puolisoksi.

HS 22.3.15 

Sampo varastettiin Pohjolasta

Milja Raitanen 7A                                                                                                                             

Pohjolan ihmekone sammosta käytiin hurja taistelu maanantaina 21.3.2015. Kalevalaiset yrittivät varastaa sammon itselleen tajuttuaan sammon merkittävyyden. Sampo tuhoutui siitä käytyjen taistelujen seurauksena.

Sammon tarina alkoi, kun Pohjolan emäntä Louhi käski Väinämöisen hankkia heille rikkauksia tuottavan sammon. Väinämöinen oli Pohjolassa vankina ja hänen oli vapautuakseen pakko suostua Louhin pyyntöön. Väinämöinen pyysi taitavaa seppä Ilmarista takomaan sammon, ihmekoneen, joka tuottaisi viljaa, suolaa ja rahaa. Ilmarinen takoi sammon ja pian ihmekone valmisti rikkauksia Pohjolaan.
Kalevalaiset halusivat sammon itselleen, sillä se tuotti rikkauksia omistajalleen. Kalevalaiset hyökkäsivät Pohjolaan ja yrittivät varastaa sammon itselleen hurjan meritaistelun aikana. Kumpikaan osapuolista ei ollut valmis antamaan periksi taistelussa. Lopulta sampo tuhoutui tuhansiksi pirstaleiksi ja huuhtoutui mereen.

Saaren koulun 8. luokat tekivät teatteriretken Ouluun 20.2.2015.

Kun olet Addams

Miia Pietilä 8C

Kävin Oulun kaupungin teatterissa katsomassa Pertti Sveholmin ohjaaman The Addams family -musiikkikkomedianäytelmän. Näytelmässä katsojat kuljetettiin mukaan perheen yhdessäeloon. Aiheena oli Wednesdayn (Lotta Vaattovaara) rakastuminen nuoreen Lucakseen (Antti Annola), mutta myös äidin (Merja Larivaara) ja isän (Kari-Pekka Toivonen) huoli Wednesdayn aikuistumisesta ja itsenäistymisestä.

Näytelmä oli hyvin mielenkiintoinen ja eloisa. Yksi, minusta mahtavin lisäys oli lavan edessä Henna Linkon johtama orkesteri, joka soitti hyvin taidokkaasti näytelmän tilanteeseen sopivia kappaleita. Se nostatti tunnelmaa todella paljon ja ainakin minulle se aiheutti myös kylmiä väristyksiä. Myös lavasteet, puvut ja taitava tanssiryhmä saivat suorastaan vereni hyytymään ihastuksesta. Lavasteet olivat Jyrki Sepän taidon jälkeä ja todella hienot. Ne myös vaihtuivat tarpeeksi useasti. Puvustuksen on loihtinut Pasi Räbinä, jolle suuret kiitokset hyvin kauniisti luoduista vanhanaikaisista puvuista!

Näytelmässä hienoa oli myös sen kauniisti kuvattu juoni, joka oli myös helposti seurattavissa. Lisäksi näyttelijät olivat minusta erinomaisia. Erityisesti haluaisin mainita Merja Larivaaran ja hänen aviomiehensä Kari-Pekka Toivosen loistavat suoritukset ja eläytymiset. Haluan myös mainita Aki Louhelan hyvän eläytymisen hänen hauskaan ja erikoiseen roolihahmoonsa Festeriin, joka oli Addamsin perheen henkilökohtainen palvelija ja oli rakastunut myös kuuhun.

“Perhe ensin, perhe sitten”

Hilja Rautio 8A

The Addams Family on Pertti Sveholmin ohjaama runsaalla huumorilla höystetty musiikkinäytelmä, joka perustuu Charles Addamsin luomiin hahmoihin. Se kertoo Central Parkissa asuvan goottiperheen erikoisista, mutta läheisistä suhteista sekä perheen tyttären yrityksestä olla normaali rakastamansa pojan vanhempien silmissä. Näytelmässä nouseekin vahvasti kysymys, mikä lopulta on normaalia. Kaikkien keskiarvojen noudattaminen vai sittenkin vaan omana itsenään oleminen? Toinen näytelmässä esille tuleva seikka on rehellisyys, jota perheen äiti pitää itsestäänselvyytenä, kunnes saa kuulla salaisuuden.

Näytelmän pääosissa seikkailevat perheen vanhemmat Gomez ja Morticia (Kari-Pekka Toivonen ja Merja Larivaara) sekä heidän tyttärensä Wednesday (Lotta Vaattovaara) ja tämän poikaystävä Lucas (Antti Annola). Kaikki hahmot ovat hyvin persoonallisia ja näyttelijät ovat onnistuneet rooleissaan todella hyvin. Jokaisella hahmolla on näytelmässä myös itselleen ominaista musiikkia. Mm. perheen isän kohdalla musiikki on usein haikeaa ja epätoivosta, kun hän on ongelmissa perheensä naisten kanssa.

Musiikkia käytetään näytelmässä taitavasti: Jo alusta lähtien se saa kuulijan ja katselijan mukaan oikeanlaiseen tunnelmaan, eikä se tee näytelmästä yhtään pitkäveteistä. Näytelmän keskellä musiikki toimii kuin korostettuina vuorosanoina. Monen kappaleen aikana tanssii myös ryhmä hienoine koreografioineen ja aiheeseen kuuluvine asuineen. Jopa musiikkia soittavan bändin jäsenet on maskeerattu ja puvustettu näytelmän mukaisesti. Kokonaisuus on vaikuttava.

Jos näyttelijät, musiikki ja asut ovat vaikuttavia, sitä on myöskin lavastus! En olisi ikinä uskonut yhteen teatterisaliin mahtuvan niin monta eri lavastetta ja tapahtumapaikkaa. Kartanoa kuvattniin aan sisältä ja ulkoa, katolta ja kellarista. Sen lisäksi on porttia, metsää, kidutuskammiota ja mustanpuhuva makuuhuone. Lavasteet vievät paljon huomiota ja pienetkin efektit, kuten lentävät lepakot tai sirppikuu taivaalla saavat olon tuntumaan, niin kuin olisi itse siellä paikalla. Kaikesta siitä lavasteen määrästä huolimatta paikat vaihtuivat nopeasti ja huomaamattomasti kohtausten välissä tai musiikin aikana.

Kokonaisuudessaan siis näytelmä oli mahtava kokemus, eikä pitkä näytös kyllästyttänyt kertaakaan. On vaikea keksiä asioita, joista en pitänyt, ainakaan niitä ei nyt tule mieleen. Suosittelen näytelmää erityisesti huumorinnälkäisille ja niille, jotka haluavat nähdä jotain vähän “erilaista”. Tai mistä sitä tietää, kenelle tämä on erilaista ja kenelle ei: “Hämähäkin normaali on kärpäselle kauhistus.”

“Heil Hitler!”

Venla Impola ja Katariina Soronen 8B

Millaista on oikea ystävyys, vai onko edes olemassa oikeaa ja väärää ystävyyttä? Voiko ystävyys olla väärin tai kiellettyä?

Poika raidallisessa pyjamassa -romaanin on kirjoittanut John Boyne. Se on julkaistu v. 2006. Kirjassa kerrotaan natsiupseerin pojan ja keskitysleirillä olevan juutalaisen  pojan ystävyydestä. Romaanin päähenkilön Brunon perheeseen kuuluvat isä, äiti ja isosisko Gretel, jonka Bruno on nimennyt toivottomaksi tapaukseksi.

Teoksen aihe, Brunon ja Shmuelin ystävyys, kuvaa sitä, että kaikki voivat olla ystäviä huolimatta siitä, että toinen on erilainen tai vaikka aidan toisella puolella.

         Bruno, yhdeksänvuotias pikkupoika, joutuu perheineen muuttamaan Berliinistä Auchwitziin isänsä työn perässä. Muutto harmittaa Brunoa ja hänen sisartaan. Hän ei ymmärrä, miksi tuttu ja turvallinen koti täytyi jättää taakse ja muuttaa Puolaan, jossa hänellä ei ole “parhaita ystäviä elämän loppuun saakka”.

         Brunon huoneen ikkunasta on näkymä korkeaan aitaan, jonka takana ihmisillä on hassut raidalliset pyjamat päällään keskellä päivää. Bruno kadehtii heitä, sillä aidan toisella puolella on sadoittain lapsia, eikä Brunolla ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa.

Väkisinkin Bruno kiinnostuu aidasta, vaikka se kuuluukin ”kiellettyyn alueeseen poikkeuksetta”. Bruno tekee tutkimusretken naapurustoon, ja tapaa aidan toisella puolella asuvan samanikäisen pojan, Shmuelin, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä.

         Brunon ja Shmuelin tarina on hyvin kaunis ja koskettava ja kertomus siitä, kuinka vilpittömiä lapset ovat verrattuna aikuisiin. Lapselle tärkeintä on luonne, ei uskonto tai ihonväri.

           

      

Saaga Harjuhaahto ohjaa 3.-7.-luokkalaisia 4H:n KK-kerhossa

Teemu Aittola 7A    

Saaga Harjuhaahto on 14-vuotias seitsemäsluokkalainen tyttö, joka pitää 4H:n KK-kerhoa eli Kiva kaveri -kerhoa. Kerhossa askarrellaan, leikitään ja pelataan. Talvella kerholaiset käyvät laskemassa mäkeä.

Saagalla ei ole eläimiä, mutta hänen lempieläimensä on kissa. Hänen lempiruokansa on lasagne. Saagasta parasta koulussa on uuden oppiminen ja kavereiden kanssa oleminen. Vapaa-ajallakin Saaga on kavereidensa kanssa. He esimerkiksi käyvät pitsalla ja ovat kylällä.                                                                                                                

Joululahjaksi Saaga sai luistimet, rahaa ja kirjoja. Hän onkin ahkera lukija, joka pitää erityisesti fantasiakirjoista. Uutenavuotena Saaga oli mummulla ja ampui raketteja.

Saagan äiti on sosionomi-koulussa ja hänen isänsä on Rautaruukilla polttoleikkaajana.

Seikkailu paahtavassa Texasissa

Milja Raitanen 7A

Katsoin elokuvan nimeltä Holes vuodelta 2003. Sen on käsikirjoittanut Andrew Davis. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Sigourney Weaver, Jon Voight, Patricia Arquette ja Tim Blake. Elokuvan päähenkilöä tähdittää Shia LaBeouf. Elokuva perustuu vuonna 1998 ilmestyneeseen kirjaan nimeltä Paahde. Elokuvan keskeisimmät hahmot ovat Stanley Yelnats ja Hector Zeroni. Muita keskeisiä hahmoja ovat muut D-ryhmäläiset, Arvoisa ja Valvoja. Tapahtuma-aika on nykyisyys ja tapahtumapaikka on Greenjärven leiri.

Elokuvassa Stanley joutuu syyttömänä Greenjärven pahojen poikien leirille. Siellä leiriläiset kaivavat kuoppia ja elävät niukalla ravinnolla. Loppupuolella Stanleyn ystävä Zero karkaa ja Stanley lähtee perään. He ovat kuolla mutta selviävät lopulta Jumalan peukalolle. He palaavat vielä leirille, kaivavat kuopan ja löytävät aarteen.

Elokuvan takaumat on tehty hyvin. Muita elokuvan hyviä puolia ovat muun muassa seuraavat: Elokuva alkaa mukaansatempaavasti, juoni on mielenkiintoinen, näyttelijät näyttelevät hyvin, elokuvassa on sopivasti jännitystä ja elokuva loppuu onnellisesti. Elokuvan huonoina puolina mainitsisin, että elokuva on pitkä, elokuva on hieman erilainen kuin kirja ja elokuva saattaa masentaa pieniä katsojia. Lisäksi mielestäni Holes oli hieman pitkäveteinen. Pidin kuitenkin elokuvasta!

Näyttelijät näyttelivät mielestäni hyvin uskottavasti. He hoitivat työnsä loistavasti. Elokuvan juoni etenee johdonmukaisesti. Vaikka elokuvassa on paljon takaumia, elokuvaa on helppo ymmärtää. Esimerkiksi kohta, jossa keltatäplälisko tappoi Suukko-Kate Barlown, tuntui todelliselta.

Elokuva on hyvä muihin samantyyppisiin elokuviin verrattuna. En yleensä pidä tällaisista elokuvista, mutta Holes oli hyvä. Elokuva oli parempi kuin kirja, mikä on harvinaista. Tavallisesti pidän enemmän kirjoista. Elokuvan musiikki ja kuvaaminen olivat onnistuneet hyvin. Myös näyttelijöiden puvustus antoi oikeanlaisen vaikutelman. Äänitehosteet olisivat voineet olla paremmat.

Elokuva on tarkoitettu perheille eli kaikenikäisille. Holesin opetus on se, että kaikki kääntyy vielä hyvin päin. Elokuva tempaa mukaansa, ainakin osittain. Elokuva antaa maailmasta alussa aika synkän kuvan. Kokonaisuudessaan pidin kuitenkin elokuvasta paljon. Kannattaa katsoa!

Saaren koulun joulumyyjäiset aloittivat joulun odotuksen

Katariina Soronen 8B

Tiistaina 25.11. oppilaskunnan  perinteiset joulumyyjäiset järjestettiin tänäkin vuonna Saaren koulussa. Oppilaat valmistivat oman luokanvalvojansa johdolla myytäviä tuotteita omiin myyntipöytiinsä. Monella luokalla oli myös arvottava herkkukori tms, johon kaikki oman luokan oppilaat toivat jotain tuotteita. Yläkoulun puolella toimi myös oppilaiden järjestämä lapsiparkki.

Myyjäisissä kävi paljon ihmisiä ja myyntipöydät tyhjenivät pikkuhiljaa. Oppilaskunnalla oli myös oma kahvila kotitalousluokassa, jossa riitti myös kävijöitä. Alaluokissa oli avoimet ovet, joten myös luokissa oleviin töihin pääsi tutustumaan. Lisäksi saimme kuunnella myyjäisten aikana mahtavia ylä- ja alakoulun musiikkiesityksiä. Myyjäisten aikana koululla vieraili joulupukki, joka jakoi lapsille karkkia. Myyjäisten päätteksi herkkukorien tms. voittajat arvottiin ja aloitettiin siivous. Kaiken kaikkiaan joulumyyjäiset olivat todella mukavat ja kiva aloitus joulunaikaan.